Categories
Blogi

Virhekäsitykset ja yksinkertaistukset johtavat meitä harhaan: 10 julkisen koronakeskustelun kampittajaa. Osa 2.

Kirjoitussarjassa käsitellään virhekäsityksiä, jotka johtavat julkista keskustelua koronaviruksen torjuntatoimista harhaan. Sarjan edellinen osa, jossa käsiteltiin virhekäsitykset 1 ja 2, löytyy täältä.

3.  Mustavalkoiset käsitykset

Tässä osassa käydään läpi harhaanjohtavia yksinkertaistuksia ja vääriä vastakkainasetteluja. Väärä vastakkainasettelu on argumentointivirhe, jossa annetaan vain kaksi vaihtoehtoa tilanteessa, jossa niitä todellisuudessa on useita. Tämä yksinkertaistus voi olla sekä päättelyvirhe, että myös tahallisesti käytetty vaikuttamisstrategia. Yksinkertaistukset ovat usein vetoavia, sillä ne vähentävät epävarmuudesta syntyvää epämukavuuden tunnetta. Poliitikot käyttävät usein dikotomioita retorisina keinoina perustellessaan näkökantaansa. 

Mustavalkoharha #1: “Tartuntariski joko on tai ei ole”

Yksinkertaistava käsitys tartuntariskistä voi johtaa tilanteeseen, jossa vältetään kontakteja kokonaan, jos on olemassa pienikin riski tartuntaan. Erityisen vakavassa uudessa tilanteessa tästä voi olla hyötyä, sillä tehokkain keino suojautua koronavirustartunnalta on välttää kontaktit muihin ihmisiin täysin. Tähän toimeen ei liity juurikaan epävarmuutta. Täysin uudenlaisen viruksen levitessä hallitsemattomasti voi olla hyvin perusteltua välttää mahdolliset väärinkäsitykset ja virhearviot ohjeistamalla kaikki jäämään kotiin. Hyvin tehokkaiden järeiden keinojen käyttäminen ei kuitenkaan ole hyvä ratkaisu pitkällä aikavälillä. Silloin yksinkertaistava riskikäsitys aiheuttaa ongelmia. 

Toisaalta ongelmallinen mustavalkoharha on myös tilanne, jossa vältetään suojaustoimia kokonaan, jos täydellistä suojaa ei katsota mahdolliseksi. Esimerkiksi vältetään käyttämästä maskeja tai ottamasta rokotetta, jos ne eivät suojaa täydellisesti.

Kasvomaskit tai edes tehokkaimmat hengityssuojaimet eivät suojaa viruksen leviämiseltä täysin, mutta ne voivat vähentää riskejä merkittävästi. Mahdolliset riskitilanteet saatetaan myös käsittää dikotomisesti: joko tilassa on täysin turvallista tai tartunnan saa lähes väistämättä. Väestössä on olemassa virhekäsitystä, että jos joutuu tilanteessa olemaan ilman maskia edes hetken, sitä ei kannata käyttää ollenkaan. Tutkimus: Nuorille aikuisille kasvomaskit ovat mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnalliseen tilanteeseen | Tampereen korkeakouluyhteisö (tuni.fi)

Koronaviruksen leviämisriskit ovat kaukana mustavalkoisesta, myös vallalla olevan deltavariantin osalta. Virus tarttuu hanakasti, mutta altistumisen kestolla ja hengitysteihin päätyneiden viruspartikkeleiden määrällä on merkitystä. Ihmisen immuunijärjestelmän on helpompi peitota pieni virusmäärä kuin iso, jolloin sairastumisen riski on pienempi. Virusmäärää voi pienentää esim. maskeilla ja tuuletuksella. Lisäksi sisään hengitettyjen viruspartikkelien määrä vaikuttaa myös siihen, miten vakavaksi taudinkuva muodostuu. Tästä syystä riskejä on mahdollista vähentää suojaustoimin niissäkin tilanteissa, joissa samassa taloudessa asuvista yksi on sairastunut: Esim. tuuletus, ilmanpuhdistus, ja eri huoneissa oleskelu.

Tässä videossa havainnollistetaan viruspartikkelien liikkumista ilmassa. Sairastuneen käyttämä maski tai ilmanvaihto eivät poista ilmasta kaikkia viruspartikkeleita, mutta molemmat vähentävät niitä tehokkaasti. Jos erilaisia suojauskeinoja käyttää samaan aikaan useita, voidaan päästä hyvin lähelle nollariskiä. Yhdenkin suojauskeinon käyttäminen merkittävän osan ajasta kuitenkin jo auttaa.

Mustavalkoharha #2: Rokotekattavuuden kasvaessa pandemia on joko ohi tai rokotteet olivat hyödyttömiä

Ongelmallisia mustavalkoharhoja rokotteiden suhteen ovat, että 1) “rokotetta ei kannata ottaa, koska rokote ei kuitenkaan anna 100% suojaa”, ja vastakohtana, että 2) “rokote suojaa niin täydellisesti, että rokotettu voi unohtaa muut suojakeinot”.

Rokotteet ovat helpottaneet epidemian hallintaa ja vähentävät myös yksilötason riskejä merkittävästi. Rokotteen antama suoja ei kuitenkaan ole sataprosenttinen: tuplarokotettu saattaa – luullen rokotteen suojaavan täydellisesti – pahentaa epidemiaa levittämällä virusta oireettomana. Täyden rokotesuojan saaneita myös sairastuu vakavasti. Pelkällä rokotesuojalla ei siis ratkaista omaa suojautumista tai pandemiaa yhteiskunnan tasolla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rokotteen ottaminen olisi turhaa.

Rokotteet, samoin kuin myös esimerkiksi maskit, pikatestit ja tuuletus, mahdollistavat epidemian hallinnan kevyemmin keinoin, kuin ennen näiden keinojen tulemista valikoimaan. Tartuntariski on mahdollista laskea riittävän matalalle tasolle niin, että ei tarvita yhteiskunnan sulkua. Mikään näistä toimista ei kuitenkaan yksin riitä. Rokotteiden avulla voi siis tehdä kohtuullisen turvallisesti paljon enemmän asioita kuin aiemmin, mutta se ei tarkoita, että muut suojaustoimet voisi kokonaan unohtaa.
Asian havainnollistamiseksi: Jos alat käyttämäänalkaa käyttää luotiliiviä, jonka suojateho on 95%, mutta sen jälkeen lisäät huomattavastimerkittävästi käymistä paikoissa, joissa ammuskellaan, voit helposti tehdä luotiliivin antaman lisäsuojan tyhjäksi.

Rokotteen ovat ottaneet useimmin vanhemmat ikäluokat, jotka tietävät kuuluvansa riskiryhmään. Nuoremmissa ikäluokissa rokotekattavuus on vähäisempää. Yksi mahdollinen syy tähän on virhekäsitys, jonka mukaan koronavirus olisi vaaraton muille kuin riskiryhmissä oleville. Sairastuminen on kuitenkin vain vähemmän vaarallista – ei vaaratonta. Tätä kirjoitettaessa Suomessakin on sairaalahoidossa useita alle 40-vuotiaita henkilöitä, joista suurin osa on rokottamattomia. 

On myös virhe rokotteesta vedoten siihen, että suojateho ei ole täydellinen: Rokote vähentää merkittävästi vakavan sairauden riskiä, se vähentää tartunnan todennäköisyyttä, se vähentää tartuttavuuden kestoa infektion osuessa kohdalle, ja se myös merkittävästi vähentää pitkäaikaisen koronataudin riskiä.

Mustavalkoharha #3:Ikuinen sulku vai yhteiskunnan avaaminen heti”

Mustavalkoisuus on vaivannut myös laajempaa keskustelua suojaustoimista kansainvälisestikin. On sanottu, että yhteiskuntaa ei voida pitää suljettuna ikuisesti, ja tällä perustelulla purettu kaikki suojaustoimet (esim. Iso-Britanniassa).

Väitteessä on useita virheitä. Ensinnäkin rajoitusten purkamiselle on muitakin vaihtoehtoja kuin “heti” tai “ikuisesti”. Ongelmallisempi virhe on se, että epidemian torjunta yksinkertaistetaan “suluksi” vastaan rajoitusten purkamiseksi, ilman ns. harmaan sävyjen huomiointia.

Epidemian torjunta ei merkitse pitkäaikaisia rankkoja rajoituksia tai sulkuja: Monet tehokkaista suojauskeinoista ovat kevyitä eivätkä juurikaan hankaloita yksilön elämää.

Pandemian aikana on opittu paljon ja epidemian hallintaan käytössä olevien keinojen valikoima on laajentunut koko ajan. Osa toimista on tehokkaita, mutta raskaita. Esimerkiksi muiden ihmisten tapaamisen välttäminen on suurimmalle osalle hyvin kuormittavaa, jos se jatkuu pitkään. Etäkoulun järjestäminen vaatii huomattavaa vaivannäköä ja sen haittavaikutuksista on huolta. Tartuntamäärien kasvaessa suuriksi myös testaus ja jäljitys saattavat kuormittaa terveydenhuoltoa.

Monet tehokkaista suojauskeinoista ovat kuitenkin kevyitä eivätkä juurikaan hankaloita yksilön elämää. Esimerkiksi ilmanvaihdon tehostaminen vaatii aluksi hieman vaivannäköä: jonkun pitää joko uusia ilmanvaihto, hankkia ilmanpuhdistin, tai ainakin avata ikkuna. Muilta osin keino on joko huomaamaton tai sitten muutos tuntuu raikkaampana ilmana. Myös maskit ovat pääosin kevyt suojauskeino. Esimerkiksi kauppareissulla tai julkisissa liikennevälineissä niiden käytön ei yleensä koeta hankaloittavan omaa olemista. Joissain muissa tilanteissa maskinkäyttö saatetaan kokea raskaampana esimerkiksi pitkän käyttöajan tai sen sosiaalista vuorovaikutusta vaikeuttavien ominaisuuksien takia.

Suojaustoimet ovat aina tehokkaampia silloin, kun ne otetaan käyttöön ajoissa (ks. ennaltaehkäisyyn liittyvät harhat kirjoitussarjan edellisessä osassa). Ekspotentiaalisesti leviävän viruksen etenemistä on helpompi hallita, jos sitä on liikkeellä vähän. Tästä syystä kevyitä suojauskeinoja kannattaa hyödyntää myös silloin, kun tilanne on vielä hyvä. Raskaampien keinojen käyttöön ottamista sen sijaan täytyy harkita tarkemmin, sillä niillä on suurempi hinta.

Reikäjuustomalli kuvaa hyvin, miten useamman suojaustoimen yhdistäminen voi vähentää riskejä koko yhteiskunnassa. Mikään toimi ei yksin riitä, mutta kun käytössä on riittävän monta, on mahdollista saada tilanne hallintaan ja pitää se hallinnassa. Siksi tarvitaan useita toisiaan täydentäviä toimia. 

Epidemian hallinnan esittäminen mustavalkoisena “tehdään paljon tai ei mitään” haittaa yhteiskunnallista keskustelua ja järkevää päätöksentekoa.

Yksinkertaistava käsitys koronan torjunnasta haittaa demokraattista prosessia, kun asia typistetään “rajoitusten purun” kannattamiseksi tai vastustamiseksi, kuten HS-kyselyssä. Tosiasiassa kansalaisetkin ymmärtävät harmaan sävyt torjuntakeinoissa, ja heillä on erilaisia näkemyksiä eri keinojen hyväksyttävyydestä. Vaikka on esitetty, että suomalaiset olisivat väsyneet suojaustoimiin esimerkiksi Kansalaispulssissa (syyskuu 21, n=1192) ja omassa kyselyssämme (toukokuu, n=2272) merkittävä osuus vastaajista kertoi valmiudestaan jatkaa suojaustoimien kuten kasvomaskin käyttöä myös rokotusten jälkeen.

Mustavalkoharha #4: “Terveys vastaan talous”

Epidemian hallinnan on lukemattomia kertoja esitetty olevan ristiriidassa muiden tavoitteiden, kuten talouden ja ihmisten mielenterveyden suojaamisen kanssa. Tämä pitääkin paikkansa silloin, kun kyseessä olisivat pitkään käytössä olevat raskaat keinot. Esimerkiksi ikuinen sulku todellakin tekisi suurta tuhoa muilla elämänalueilla. Onneksi pitkäaikainen sulku ei kuitenkaan ole ainoa käytettävissä oleva suojauskeino. 

Epidemian hillintää vaatineet rajoitukset ovat olleet joillekin ryhmille rajuja, aiheuttaen inhimillistä kärsimystä mm. tapahtuma-, ravintola- ja matkailualalle lomautusten muodossa. Ehkä siksi  monet rajoituksista kärsineet mustavalkoistavat tilannetta ja näkevät epidemian torjunnan kaikki muodot yksioikoisen haitallisina. Miksi terveys ja talous eivät ole vastakkaisia, vaan toisiinsa kietoutuneita (ks. myös tämä artikkeli vääristä dikotomioista).

Hallitsematon epidemia aiheuttaa akuutteja ja pitkäaikaisia terveysvaivoja taakaksi (kansan)taloudelle
Jos suuri joukko työssäkäyviä sairastuu, siitä seuraa vähintään suuri määrä pitkiä sairauslomia.. Yrittäjälle taas pitkä sairastelujakso voi tarkoittaa yritystoiminnan loppumista. Virustartunnan riski on suuri erityisesti matalapalkkaisissa tehtävissä, joissa etätyö ei monestikaan ole mahdollista. Merkittävä määrä työssäkäyvistä ihmisistä kuuluu erilaisiin riskiryhmiin.

Monet asiantuntijat ja esimerkiksi Ison-Britannian terveysministeri ovat huolissaan pitkäaikaisten koronapotilaiden kasvavasta määrästä ja varoittavat longcovid-hoitokustannuksista pitkälle tulevaan.

Huonossa epidemiatilanteessa kuluttaminen vähenee – rajoituksista huolimatta 

Kovat rajoitukset vaikeuttavat tai tekevät mahdottomaksi monenlaista liiketoimintaa. Esimerkiksi tapahtumien järjestämistä ja ravintoloiden aukioloaikoja on rajoitettu. Mutta: Rajoitukset poistamalla ei kuitenkaan ole mahdollista saada ihmisiä kunnolla liikkeelle ja elvyttää taloutta, ellei epidemia ole hallinnassa. Koomikko Iikka Kivi juuri totesi, kuinka keikkatilauksia perutaan aina, kun epidemiatilanne pahenee: “Rajoitusten poisto ei auta kulttuurialaa, jos epidemia samalla pahenee. Lippumyynti pysähtyy ja yksäreitä perutaan“. 

Tutkimus tukee Kiven havaintoa: Epidemian aikana taloustieteilijät havaitsivat, että omatoimisen liikkumisen rajoittamisen vuoksi epidemiatilanne voi vaikuttaa ihmisten kuluttamiseen huomattavasti rajoituksia enemmän. Tapahtumiin osallistumisen pitää olla turvallista – muuten ihmiset päättävät suojata itseään, läheisiään ja yhteisöä jäämällä kotiin. 

Suojaustoimista säästäminen on näennäistä – pahentuneen epidemian hoitaminen lopulta kallista

Terveys vai talous -keskusteluun liittyvät myös yksinkertaistetut laskennat eri suojaustoimien kustannuksista. Esimerkiksi testaukseen ja jäljitykseen kuluu paljon resursseja, jotka ovat pois muiden sairauksien hoidosta.  Näitä kustannuksia ei voi kuitenkaan verrata vain tilanteeseen, jossa niille ei ole tarvetta, vaan niiden käyttämättä jättämiseen. Jos jostakin toimesta luopuminen aiheuttaa vielä isommat kustannukset muualla, säästöä tai helpotusta ei tosiasiallisesti tapahdu. Esimerkiksi testauksesta ja jäljityksestä luopumisesta koituva “säästö” voi johtaakin lisääntyneeseen sairaalahoidon tarpeeseen, pitkiin sairauslomiin ja muihin sairastumisista syntyneisiin kustannuksiin, kuten pitkän koronan hoitoon.

Koronaviruksen leviämistä rajoittavat toimet turvaavat sekä julkisen että yksityisen sektorin taloutta. Jatkamalla maskin käyttöä, parantamalla ilmanvaihtoa ja muilla kevyillä suojaustoimilla voimme yhtä aikaa vähentää tartuntoja, pitää yhteiskuntaa avoimena ja säästää kustannuksissa.  Lähteitä ja lisälukemistoa:

Koronan yhteiskunnalliset vaikutukset -webinaarisarja: Koronaviruksen leviäminen sisäilmassa, Aku Karvinen, VTT
https://www.slideshare.net/THLfi/aku-karvinen-vtt-koronavirus-sisilmassa

Categories
Blogi

Virhekäsitykset ja yksinkertaistukset johtavat meitä harhaan: 10 julkisen koronakeskustelun kampittajaa. Osa 1.

Koronapandemia on monimutkainen ongelma, mikä tekee keskustelun suojaustoimista haastavaksi. On huomioitava paitsi toimien tehokkuus, myös hyväksyttävyys kansalaisten keskuudessa, taloudelliset ja muut seuraukset yhteiskunnassa. 

Lisäksi keskustelua vaikeuttavat virhekäsitykset ja yksinkertaistukset, jotka vievät puheen torjuntatoimista väärille raiteille. Käyttäytymistieteellisessä tutkimuksessa on tutkittu erilaisia ajatusvirheitä pitkään. Esittelemme tässä blogikirjoitusten sarjassa käsitteitä, jotka voivat valottaa keskustelun ongelmakohtia.

Me kirjoittajat itsekin teemme näitä ajatusvirheitä  – ne ovat varsin tavallisia! Tietoisuus niistä voi edesauttaa rakentavaa toimintaa, keskustelua ja järkevää päätöksentekoa.


1. Yksilökeskeinen harha: Yksilö on keskiössä, vaikka tartuntatauti on koko yhteisön ongelma

Kun julkisessa keskustelussa puhutaan koronaan liittyvistä torjuntatoimista, sekoitetaan usein virheellisesti yksilötason ja ryhmätason prosessit. Esimerkiksi maskin käyttämisestä puhuttaessa sitä on verrattu ensisijaisesti yksilöä itseään suojaaviin toimiin, kuten turvavyön tai pyöräilykypärän käyttöön. Tartuntataudeissa vertauskuvan pitäisi kuitenkin olla jokin muu: tartunnan seuraukset eivät jää yksilön tasolle, sillä sairastunut voi levittää koronaa tietämättään. Yhdestä tartunnasta seuraa nopeasti satoja uusia. Lisäksi esimerkiksi sairaalahoidon kuormitus, siitä koituvat kustannukset ja sairaslomat tekevät yksilöiden sairaudesta yhteiskunnallisen ongelman.

Maskinkäytön hyötyä arvioitaessa on julkisessa keskustelussa ja näytön arvioinnissa keskitytty siihen, suojaako maski käyttäjää. Tätä olennaisempaa kuitenkin on maskinkäytön vaikutus viruksen leviämiseen. Esimerkiksi kirurgiset maskit suojaavat erityisesti muita, ja vähemmän käyttäjäänsä. Kuka tahansa meistä voi olla oireeton kantaja ja levittää koronaa eteenpäin. Saadut tai vältetyt tartunnat eivät jää yhteen: yksi tartunta voi käynnistää kymmenien, satojen tai tuhansien ihmisten tartuntaketjun – ja kääntäen yhden tartunnan ehkäisy voi ehkäistä ketjun syntymisen. Suomessakin muutamat tartunnat ovat useita kertoja kasvaneet tuhansiin. Selvinpäin ajamista ja liikennesääntöjen noudattamista ei ajatella vain yksilön omana asiana, koska kyse ei ole vain omasta terveydestä – samoin oireeton koronatartunta vaikuttaa lähinnä muihin. Yksilön harkinnan varaan on enemmän perusteltua jättää ravitsemussuositusten noudattaminen, muttei rattijuoppoutta tai maskinkäyttöä pandemia-aikana.

Haastattelututkimuksessamme  ja kyselytutkimuksessa suomalaiset käsittivät maskin käyttämisen ensisijaisesti tavaksi suojata muita. Vastausten perusteella suojaustoimia noudatettiin siksi, että ne koettiin merkityksellisiksi ja omien arvojen mukaisiksi. Haastatellut nuoret pohtivat, että maskien hyöty virustartuntojen leviämisen estämisessä olisi suurempi, jos vahvistettaisiin Aasiassakin voimassa olevaa kohteliaisuuskulttuuria, jossa maskin käyttö on huomaavainen ele muiden huomioimiseksi – ei yksilöllistä itsesuojelua. Nämä tulokset eivät ole yllättäviä, sillä käyttäytymistieteellisen tutkimuksen perusteella tiedetään, että kriiseissä ihmiset tyypillisesti pyrkivät auttamaan toisiaan ja tekemään yhteistyötä. 

Sosiaalisella paineella on merkitystä kasvomaskien käytössä – molempiin suuntiin. Kasvomaskin käyttäminen on ulospäin näkyvää toimintaa ja siten sosiaalisesti merkityksellinen käyttäytyminen. Tämän vuoksi olisi oleellista pyrkiä luomaan maskin käyttöä suosiva sosiaalinen normi, jolloin yksilöllä on edellytykset kokea, että muiden silmissä maski on OK. Tämä ei ole yksilöstä ja yksilön harkinnasta kiinni.

Yksilökeskeisyyden harhaa näkyy myös rokotekeskustelussa: kun rajoituksia purettiin, perusteluksi esitettiin, että kaikki halukkaat yli 16-vuotiaat ovat saaneet rokotuksen – ikään kuin rokotukset yksilöllisinä tekoina riittäisivät. Moni parikymppinen saattaakin arvioida omat vakavat riskit mataliksi ja jättää rokotuksen ottamatta. Rokotuskattavuuden noston kannalta parempi olisikin auttaa ihmisiä ymmärtämään, että rokotteen ottamalla ei suojele pelkästään itseään vaan hauraita läheisiään ja yhteiskunnan toimintakykyä. Tartuntoja vähentämällä mahdollisimman monen rokottautuminen suojaa myös niitä ihmisiä, joille rokotteista ei ole muodostunut riittävää suojaa tai jotka eivät ole voineet ottaa rokotetta. Esimerkiksi bussimatkan vieruskaverilla, omilla vanhemmilla ja isovanhemmilla voi rokotteista huolimatta olla iän tuomaa riskiä, jota voi hallita vähentämällä tartuntatilannetta yhteiskunnassa.

Yksilökeskeisen harha suojautumisessa kiteytyy ajatukseen: Koska riskiryhmäläisillä on rokotukset, he ovat suojassa, eikä minun tarvitse rokottautua, koska itse en pelkää koronaa. Sen takia on tärkeää viestiä rokotuksista yhteisöllisenä, keskinäisriippuvaisena – ei yksilöllisenä – suojakeinona: Pelkkä oman itsensä suojauksen motiivi ei nyt riitä rokotekattavuuden nostamiseksi. Sarjan osassa 2 käsittelemme sitä, miten mustavalkoinen käsitys rokotteiden tehosta pahentaa tätä harhaa.

Edellä kuvattuja virhekäsityksiä yhdistää uskomus siitä, että yksilötason ja ryhmätason ilmiöt toimivat samalla tavalla. Tälle lähisukua ovat esimerkiksi ekologisen ja individualistisen virhepäätelmän käsitteet, jotka kuvaavat väärinkäsitystä siitä, että ryhmätason ja yksilötason korrelaatiot ovat yhteneviä. Kuvattujen virhepäätelmien ytimessä kuitenkin ovat riskin kohteen väärinarviointi ja riskin moninkertaistumisen huomiotta jättäminen. Individualistisissa länsimaisissa kulttuureissa ihmiset ovat taipuvaisia havainnoimaan itsensä ja muut erillisenä toisistaan, kun taas kollektivistisissa kulttuureissa kiinnitetään herkemmin huomiota ihmisten keskinäisriippuvuuteen. Nämä kulttuuriset havainnoimisen tavat todennäköisesti saavat meidät suomalaiset helpommin näkemään suojaustoimet yksilökeskeisesti toimista keskusteltaessa.


2. Itsensä estävä ennuste: “Mitään pahaa ei tapahtunut, eli suojautuminen oli turhaa”

Tämä harha toistuu sekä kansalaisten omassa järkeilyssä että päätöksentekijöiden puheiden tasolla. Jos suojaustoimien vuoksi tartunnat ovat pysyneet alhaalla eikä mitään pahaa ole tapahtunut, suojaustoimien todetaan olleen turhia. Vertaus pitäisi kuitenkin tehdä siihen, mitä olisi tapahtunut jos mitään ei olisi tehty.

Jos olemme eläneet tavallista elämää suojautumatta – esimerkiksi käyttämättä maskia -– saatamme kuvitella, että koska mitään pahaa ei ole tähän mennessä tapahtunut, ei niin tule käymään jatkossakaan. Näin voisi kuitenkin kuvitella myös viisi kuudesta venäläistä rulettia pelanneesta ja harva silti suostuisi pelaamaan edes kerran. 

Lisäksi osa sairastaa koronan täysin oireettomana ja on tästä syystä saattanut tietämättään olla aiheuttamassa joukon jatkotartuntoja, jotka ovat voineet johtaa vakaviin sairastumisiin, teho-osastojaksoihin tai jopa kuolemiin. 

Ennaltaehkäisyn hyödyt voi todeta maita vertailemalla. Niissä maissa, joissa on tehty toimia vähemmän, on enemmän koronaviruksen aiheuttamia kuolemia ja muita virukseen liittyviä haittoja kuten talouden taantumista, kuin niissä maissa, joissa toimiin ryhdyttiin ajoissan. (Tämä liittyy myös seuraavassa blogissa käsiteltävään virheelliseen dikotomiaan: terveyden ja talouden vastakkaisiksi vaihtoehdoiksi asettamiseen.)

Poliitikkojen saattaa olla vaikea perustella ja oikeuttaa äänestäjille ennaltaehkäiseviä toimia, sillä kaikki näyttää vielä olevan hyvin. Ajoissa reagoimalla saadaan lähes aina parempia tuloksia, kuin toimimalla vasta vahingon tapahduttua. On kuitenkin vaikea osoittaa ongelmia, jotka eivät ole vielä tapahtuneet. Ennaltaehkäisytoimien kustannusvaikuttavuudesta vakuuttaminen on ollut vaikeaa jo ennen koronapandemiaa. Esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen ja sen liitännäissairauksien hoito tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin tuen tarjoaminen hyvissä ajoin taudin puhkeamista torjuviin elintapamuutoksiin, mutta silti monet sairaanhoitopiirit epäröivät tällaisiin palveluihin satsaamista. Samoin koronapandemiassa on ongelma, jos ensin odotetaan terveydenhuollon kuormittumista ja otetaan vasta sitten käyttöön lisää suojaustoimia. Leviämisen aiheuttama sairaalahoidon tarve tapahtuu noin kahden viikon viiveellä, jolloin kuormittumisen jo tapahduttua on monella tavalla jo myöhässä. Julkisessa keskustelussa eksponentiaalista kasvua on ollut vaikea arvioida – on ajateltu olevan viisasta katsoa ja odottaa. Kahden tai neljän viikon perusteella saattaa näyttää siltä, että mitään hätää ei ole, mutta eksponentiaalisessa kasvussa – mitä virustartuntojen kasvu on – tilanne pahenee yhtäkkiä kuin hyökyaaltona. 

Ennaltaehkäisyn hyödyn aliarviointiin liittyvää virhekäsitystä voidaan selittää esimerkiksi itsensä estävän ennusteen (self-defeating prophecy) avulla. Se on vastakohta itsensä toteuttavalle ennusteelle, eli ennusteen tekeminen estää sen toteutumisen. Normaalisuusharha (normalcy bias) puolestaan on ajatusvääristymä, joka saa kyseenalaistamaan tai aliarvioimaan erilaisia uhkia. Esimerkiksi aivan koronapandemian alussa oli yleistä ajatella, että virus ei tulisi Suomeen lainkaan tai rajoittuisi vain muutamaan tapaukseen. Kuten muistamme, tilanne kuitenkin muuttui varsin nopeasti. 

Myös filosofian puolelta lainattu induktion ongelma valottaa virhettä: aiempien tapahtumien yleisyyden perusteella ei voida päätellä niiden yleisyyttä jatkossa. Bertrand Russell käyttää esimerkkinä tästä kanaa, jolle maanviljelijä tuo jyviä ruoaksi joka päivä. Kana päättelee tämän perusteella, että maanviljelijä tulee ruokkimaan hänet myös huomenna. Tämä ennuste osuu oikeaan… kunnes yhtenä päivänä kanalta katkaistaankin kaula.

Lähipäivinä julkaistavissa kirjoituksissa on luvassa lisää koronaan liittyviä ajatuskömmähdyksiä: Käsittelemme niitä mm. ryhmäajattelun, sisäryhmä-ulkoryhmä -erottelun, sairausrepresentaatioiden ja oman edun vääristymien valossa!

Lähteitä ja lisälukemistoa:

Baumeister, R. F., & Vohs, K. D. (2007). Encyclopedia of social psychology. Sage Publications.Kahneman, D. (2011).

Ajattelu, nopeasti ja hitaasti (Thinking, Fast and Slow). Terra Cognita.

Categories
Tulokset

Nuorille aikuisille kasvomaskit ovat mahdollisuus vaikuttaa

Categories
Blogi

Tutkimuskyselyssä ilmeni, että enemmistön mukaan rokotekattavuuden kasvaessa suojaustoimet ovat edelleen tärkeitä

Projektisuunnittelija Kaisa Saurio Helsingin yliopistosta kertoo suomalaisten kasvomaskeihin ja muuhun koronasuojaamiseen liittyviä käsityksiä ja asenteita kartoittavan kyselytutkimuksen tuloksista.

Linkki:

Enemmistö suomalaisista pitää koronavarokeinoja tärkeänä myös molempien rokotteiden jälkeen | Helsingin yliopisto (helsinki.fi)

Categories
Blogi

Citizen Shield -projekti mukana THL:n Arjen resilienssi: elinolot ja elintavat -webinaarissa 18.6.2021

Matti Heino Helsingin yliopistosta piti esityksen ”Itseohjautuvuus pandemiavalmiudessa: Suojautumiskäyttäytymisen edistäminen osana yhteiskunnan kokonaisresilienssiä”

Linkit:

Elämää koronaviruksen kanssa – neljä keinoa vahvistaa arjen resilienssiä pandemiassa – THL-blogi

Koronan yhteiskunnalliset vaikutukset -webinaarisarja – Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen – THL

Categories
Blogi

Tiivis maski on paras maski

Näin käytät FFP2-maskia turvallisesti, edullisesti ja ekologisesti

Koronaviruksen deltamuunnos leviää vielä aiempaa helpommin

Koronaviruksen deltamuunnos leviää aiempia muunnoksia helpommin – myös ulkotiloissa. Tartunnan saaneen hengityksestä leviävät viruspartikkelit voivat jäädä ilmaan pitkiksikin ajoiksi, varsinkin huonosti ilmastoiduissa sisätiloissa. 

Rokotekattavuuden kasvu helpottaa tilannetta, mutta myös muita suojauskeinoja tarvitaan vielä pitkään. Kasvomaskia kannattaa käyttää, vaikka olisi tilassa yksin, jos ennen tai jälkeen tilassa oleskelee muita ihmisiä. 

FFP2-tasoinen hengityssuojain suojaa tehokkaammin kuin kirurginen tai kangasmaski – sekä muita että itseä.

Oikein käytettynä hengityssuojainten on todettu suojaavan jopa yli kymmenen kertaa paremmin kuin kirurgisten maskien. FFP2- ja N95- tason maskit vaativat myös huomattavasti matalamman käyttöasteen ollakseen tehokkaita viruksen leviämisen estämiseksi, erityisesti yhdistettynä muihin keinoihin, kuten ilmanvaihdon tehostamiseen.

Tehokkaampien hengityssuojainten, kuten FFP2 ja N95 -maskien teho perustuu osittain parempaan suodatustehoon. Olennaisinta kuitenkin on maskin tiivis istuvuus kasvoilla. Kirurgisten maskien suodatusteho on jo kohtuullisen hyvä verrattuna esimerkiksi kangasmaskeihin, mutta ilmaa ja samalla myös viruspartikkeleita virtaa maskin sivuilta. Kirurginen maski suojaa jonkin verran muita, mutta hyvin istuvalla hengityssuojaimella on mahdollista suojata myös itseä.

Tiiviin istuvuuden voi varmistaa kokeilemalla erilaisia malleja ja valitsemalla omiin kasvoihin parhaiten sopivan. Metallinen muotoilulanka tiivistää maskin nenän päältä ja estää myös silmälasien huurtumista. Maski istuu riittävän tiiviisti, kun se liikkuu hengittäessä, ja kun reunoilta ei tunnu ilmavirtaa.

Maskien uudelleenkäyttö säästää rahaa ja luontoa

Maskijäte ja tehokkaampien maskien hinta ovat monelle huolenaihe. FFP2-maskia on mahdollista käyttää useita kertoja ja näin vähentää maskeista syntyvää jätettä ja säästää rahaa. VTT:n tutkimuksissa on todettu, että maskit puhdistuvat tehokkaasti pesussa ja myös kolmen päivän ilmavassa säilytyksessä. Peseminen heikentää suodatustehoa jonkin verran, mutta esimerkiksi 95% hiukkasista suodattavat hengityssuojaimien suodatusteho oli vielä kymmenenkin pesukerran jälkeen 90%. Maskia vähiten kuluttava pesutapa on keittäminen. Kolmen päivän säilytys ei heikennä suodatustehoa. Maskia ei pidä enää käyttää, kun se on uudelleenkäytetty useita kertoja, alkaa näyttää likaiselta tai nukkaantuu.

Maskin puhdistus lepuuttamalla: 

• Käytetyn maskin voi kuljettaa kotiin esimerkiksi muovipussissa

• Kotona maski asetetaan lepäämään kolmen päivän ajaksi. Maskin tulee sijoittaa ilmavasti, jotta se kuivuu täysin. 

• Kolmen päivän jälkeen kasvomaskia voi käyttää uudelleen. 

• Muista käsien pesu tai käsidesi aina ennen maskin käsittelyä ja sen jälkeen!


Muista myös muut suojauskeinot

Tehokkainta suojaus on silloin, kun suojauskeinoja yhdistetään ja käytetään samanaikaisesti. Maskien käytön lisäksi on tärkeää noudattaa myös muita suosituksia. Rokote vähentää erityisesti vaikeaan tautimuotoon sairastumista, mutta molemmatkin rokotteet saanut voi vielä levittää virusta. Maskin käyttäminen on siis tärkeää vielä täysin rokotettunakin. Tehokkainta on välttää sisätiloissa muiden ihmisten kanssa oleskelua kokonaan. Sisätiloissakin voidaan kuitenkin vähentää riskejä tehokkaasti, jos tila on hyvin ilmastoitu, kaikki käyttävät tehokkaita maskeja, hygieniasta huolehditaan hyvin ja pidetään turvavälejä.

Kuvitus: Riina Rupponen

Categories
Tapahtumat

Lukema2021 Tiede vs. korona -tapahtuma

Tutkimusprofessori Ali Harlin edusti Citizen Shield -projektia lukiolaisille ja lukion opettajille suunnatussa Lukema2021 Tiede vs. korona -tapahtumassa 4.5.2021. Tapahtumassa kuultiin esitykset myös Aalto yliopiston edustajilta.

Esitykset on katsottavissa linkkien takaa

Ali Harlin, VTT: Ovatko maskit tehokkaita? https://www.youtube.com/watch?v=YOVZVESlpQI

Pauliina Ilmonen, Aalto: Koronaan liittyvät tilastot ja niiden haasteet https://www.youtube.com/watch?v=4eC0eWAY980

Ville Vuorinen, Aalto: Tieteen rooli SaRS-CoV-2 viruksen leviämisen tutkimuksessa https://www.youtube.com/watch?v=2aXJs1xEo5o

Categories
Tapahtumat

Virtuaalinen Bootcamp päivä

Projekti piti ulkoisille sidosryhmille tarkoitetun virtuaalisen bootcamp päivän 18.2.2021. Koolla oli iso joukko viimeisen vuoden aikana pandemian suhteen aktiivisesti eri aloilla toimineita asiantuntijoita. Päivän aikana keskustelimme mm. siitä missä asioissa on pandemian aikana onnistuttu suojautumisessa, missä asioissa olisi parantamista jatkossa, miten seuraaviin tuleviin tuntemattomiin uusiin pandemioihin pitäisi osata varautua, mikä huolestuttaa. Keskusteluissa tärkeiksi asioiksi havaittiin mm. poikkitieteellisen yhteistyön merkitys, viestinnän tärkeys, monipuolinen suojautuminen, ohjeiden noudattaminen ja näkyvissä oleva väsymys ja rokotuksiin asetettu toivo.