Categories
Blogi

Virhekäsitykset ja yksinkertaistukset johtavat meitä harhaan: 10 julkisen koronakeskustelun kampittajaa. Osa 2.

Kirjoitussarjassa käsitellään virhekäsityksiä, jotka johtavat julkista keskustelua koronaviruksen torjuntatoimista harhaan. Sarjan edellinen osa, jossa käsiteltiin virhekäsitykset 1 ja 2, löytyy täältä.

3.  Mustavalkoiset käsitykset

Tässä osassa käydään läpi harhaanjohtavia yksinkertaistuksia ja vääriä vastakkainasetteluja. Väärä vastakkainasettelu on argumentointivirhe, jossa annetaan vain kaksi vaihtoehtoa tilanteessa, jossa niitä todellisuudessa on useita. Tämä yksinkertaistus voi olla sekä päättelyvirhe, että myös tahallisesti käytetty vaikuttamisstrategia. Yksinkertaistukset ovat usein vetoavia, sillä ne vähentävät epävarmuudesta syntyvää epämukavuuden tunnetta. Poliitikot käyttävät usein dikotomioita retorisina keinoina perustellessaan näkökantaansa. 

Mustavalkoharha #1: “Tartuntariski joko on tai ei ole”

Yksinkertaistava käsitys tartuntariskistä voi johtaa tilanteeseen, jossa vältetään kontakteja kokonaan, jos on olemassa pienikin riski tartuntaan. Erityisen vakavassa uudessa tilanteessa tästä voi olla hyötyä, sillä tehokkain keino suojautua koronavirustartunnalta on välttää kontaktit muihin ihmisiin täysin. Tähän toimeen ei liity juurikaan epävarmuutta. Täysin uudenlaisen viruksen levitessä hallitsemattomasti voi olla hyvin perusteltua välttää mahdolliset väärinkäsitykset ja virhearviot ohjeistamalla kaikki jäämään kotiin. Hyvin tehokkaiden järeiden keinojen käyttäminen ei kuitenkaan ole hyvä ratkaisu pitkällä aikavälillä. Silloin yksinkertaistava riskikäsitys aiheuttaa ongelmia. 

Toisaalta ongelmallinen mustavalkoharha on myös tilanne, jossa vältetään suojaustoimia kokonaan, jos täydellistä suojaa ei katsota mahdolliseksi. Esimerkiksi vältetään käyttämästä maskeja tai ottamasta rokotetta, jos ne eivät suojaa täydellisesti.

Kasvomaskit tai edes tehokkaimmat hengityssuojaimet eivät suojaa viruksen leviämiseltä täysin, mutta ne voivat vähentää riskejä merkittävästi. Mahdolliset riskitilanteet saatetaan myös käsittää dikotomisesti: joko tilassa on täysin turvallista tai tartunnan saa lähes väistämättä. Väestössä on olemassa virhekäsitystä, että jos joutuu tilanteessa olemaan ilman maskia edes hetken, sitä ei kannata käyttää ollenkaan. Tutkimus: Nuorille aikuisille kasvomaskit ovat mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnalliseen tilanteeseen | Tampereen korkeakouluyhteisö (tuni.fi)

Koronaviruksen leviämisriskit ovat kaukana mustavalkoisesta, myös vallalla olevan deltavariantin osalta. Virus tarttuu hanakasti, mutta altistumisen kestolla ja hengitysteihin päätyneiden viruspartikkeleiden määrällä on merkitystä. Ihmisen immuunijärjestelmän on helpompi peitota pieni virusmäärä kuin iso, jolloin sairastumisen riski on pienempi. Virusmäärää voi pienentää esim. maskeilla ja tuuletuksella. Lisäksi sisään hengitettyjen viruspartikkelien määrä vaikuttaa myös siihen, miten vakavaksi taudinkuva muodostuu. Tästä syystä riskejä on mahdollista vähentää suojaustoimin niissäkin tilanteissa, joissa samassa taloudessa asuvista yksi on sairastunut: Esim. tuuletus, ilmanpuhdistus, ja eri huoneissa oleskelu.

Tässä videossa havainnollistetaan viruspartikkelien liikkumista ilmassa. Sairastuneen käyttämä maski tai ilmanvaihto eivät poista ilmasta kaikkia viruspartikkeleita, mutta molemmat vähentävät niitä tehokkaasti. Jos erilaisia suojauskeinoja käyttää samaan aikaan useita, voidaan päästä hyvin lähelle nollariskiä. Yhdenkin suojauskeinon käyttäminen merkittävän osan ajasta kuitenkin jo auttaa.

Mustavalkoharha #2: Rokotekattavuuden kasvaessa pandemia on joko ohi tai rokotteet olivat hyödyttömiä

Ongelmallisia mustavalkoharhoja rokotteiden suhteen ovat, että 1) “rokotetta ei kannata ottaa, koska rokote ei kuitenkaan anna 100% suojaa”, ja vastakohtana, että 2) “rokote suojaa niin täydellisesti, että rokotettu voi unohtaa muut suojakeinot”.

Rokotteet ovat helpottaneet epidemian hallintaa ja vähentävät myös yksilötason riskejä merkittävästi. Rokotteen antama suoja ei kuitenkaan ole sataprosenttinen: tuplarokotettu saattaa – luullen rokotteen suojaavan täydellisesti – pahentaa epidemiaa levittämällä virusta oireettomana. Täyden rokotesuojan saaneita myös sairastuu vakavasti. Pelkällä rokotesuojalla ei siis ratkaista omaa suojautumista tai pandemiaa yhteiskunnan tasolla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rokotteen ottaminen olisi turhaa.

Rokotteet, samoin kuin myös esimerkiksi maskit, pikatestit ja tuuletus, mahdollistavat epidemian hallinnan kevyemmin keinoin, kuin ennen näiden keinojen tulemista valikoimaan. Tartuntariski on mahdollista laskea riittävän matalalle tasolle niin, että ei tarvita yhteiskunnan sulkua. Mikään näistä toimista ei kuitenkaan yksin riitä. Rokotteiden avulla voi siis tehdä kohtuullisen turvallisesti paljon enemmän asioita kuin aiemmin, mutta se ei tarkoita, että muut suojaustoimet voisi kokonaan unohtaa.
Asian havainnollistamiseksi: Jos alat käyttämäänalkaa käyttää luotiliiviä, jonka suojateho on 95%, mutta sen jälkeen lisäät huomattavastimerkittävästi käymistä paikoissa, joissa ammuskellaan, voit helposti tehdä luotiliivin antaman lisäsuojan tyhjäksi.

Rokotteen ovat ottaneet useimmin vanhemmat ikäluokat, jotka tietävät kuuluvansa riskiryhmään. Nuoremmissa ikäluokissa rokotekattavuus on vähäisempää. Yksi mahdollinen syy tähän on virhekäsitys, jonka mukaan koronavirus olisi vaaraton muille kuin riskiryhmissä oleville. Sairastuminen on kuitenkin vain vähemmän vaarallista – ei vaaratonta. Tätä kirjoitettaessa Suomessakin on sairaalahoidossa useita alle 40-vuotiaita henkilöitä, joista suurin osa on rokottamattomia. 

On myös virhe rokotteesta vedoten siihen, että suojateho ei ole täydellinen: Rokote vähentää merkittävästi vakavan sairauden riskiä, se vähentää tartunnan todennäköisyyttä, se vähentää tartuttavuuden kestoa infektion osuessa kohdalle, ja se myös merkittävästi vähentää pitkäaikaisen koronataudin riskiä.

Mustavalkoharha #3:Ikuinen sulku vai yhteiskunnan avaaminen heti”

Mustavalkoisuus on vaivannut myös laajempaa keskustelua suojaustoimista kansainvälisestikin. On sanottu, että yhteiskuntaa ei voida pitää suljettuna ikuisesti, ja tällä perustelulla purettu kaikki suojaustoimet (esim. Iso-Britanniassa).

Väitteessä on useita virheitä. Ensinnäkin rajoitusten purkamiselle on muitakin vaihtoehtoja kuin “heti” tai “ikuisesti”. Ongelmallisempi virhe on se, että epidemian torjunta yksinkertaistetaan “suluksi” vastaan rajoitusten purkamiseksi, ilman ns. harmaan sävyjen huomiointia.

Epidemian torjunta ei merkitse pitkäaikaisia rankkoja rajoituksia tai sulkuja: Monet tehokkaista suojauskeinoista ovat kevyitä eivätkä juurikaan hankaloita yksilön elämää.

Pandemian aikana on opittu paljon ja epidemian hallintaan käytössä olevien keinojen valikoima on laajentunut koko ajan. Osa toimista on tehokkaita, mutta raskaita. Esimerkiksi muiden ihmisten tapaamisen välttäminen on suurimmalle osalle hyvin kuormittavaa, jos se jatkuu pitkään. Etäkoulun järjestäminen vaatii huomattavaa vaivannäköä ja sen haittavaikutuksista on huolta. Tartuntamäärien kasvaessa suuriksi myös testaus ja jäljitys saattavat kuormittaa terveydenhuoltoa.

Monet tehokkaista suojauskeinoista ovat kuitenkin kevyitä eivätkä juurikaan hankaloita yksilön elämää. Esimerkiksi ilmanvaihdon tehostaminen vaatii aluksi hieman vaivannäköä: jonkun pitää joko uusia ilmanvaihto, hankkia ilmanpuhdistin, tai ainakin avata ikkuna. Muilta osin keino on joko huomaamaton tai sitten muutos tuntuu raikkaampana ilmana. Myös maskit ovat pääosin kevyt suojauskeino. Esimerkiksi kauppareissulla tai julkisissa liikennevälineissä niiden käytön ei yleensä koeta hankaloittavan omaa olemista. Joissain muissa tilanteissa maskinkäyttö saatetaan kokea raskaampana esimerkiksi pitkän käyttöajan tai sen sosiaalista vuorovaikutusta vaikeuttavien ominaisuuksien takia.

Suojaustoimet ovat aina tehokkaampia silloin, kun ne otetaan käyttöön ajoissa (ks. ennaltaehkäisyyn liittyvät harhat kirjoitussarjan edellisessä osassa). Ekspotentiaalisesti leviävän viruksen etenemistä on helpompi hallita, jos sitä on liikkeellä vähän. Tästä syystä kevyitä suojauskeinoja kannattaa hyödyntää myös silloin, kun tilanne on vielä hyvä. Raskaampien keinojen käyttöön ottamista sen sijaan täytyy harkita tarkemmin, sillä niillä on suurempi hinta.

Reikäjuustomalli kuvaa hyvin, miten useamman suojaustoimen yhdistäminen voi vähentää riskejä koko yhteiskunnassa. Mikään toimi ei yksin riitä, mutta kun käytössä on riittävän monta, on mahdollista saada tilanne hallintaan ja pitää se hallinnassa. Siksi tarvitaan useita toisiaan täydentäviä toimia. 

Epidemian hallinnan esittäminen mustavalkoisena “tehdään paljon tai ei mitään” haittaa yhteiskunnallista keskustelua ja järkevää päätöksentekoa.

Yksinkertaistava käsitys koronan torjunnasta haittaa demokraattista prosessia, kun asia typistetään “rajoitusten purun” kannattamiseksi tai vastustamiseksi, kuten HS-kyselyssä. Tosiasiassa kansalaisetkin ymmärtävät harmaan sävyt torjuntakeinoissa, ja heillä on erilaisia näkemyksiä eri keinojen hyväksyttävyydestä. Vaikka on esitetty, että suomalaiset olisivat väsyneet suojaustoimiin esimerkiksi Kansalaispulssissa (syyskuu 21, n=1192) ja omassa kyselyssämme (toukokuu, n=2272) merkittävä osuus vastaajista kertoi valmiudestaan jatkaa suojaustoimien kuten kasvomaskin käyttöä myös rokotusten jälkeen.

Mustavalkoharha #4: “Terveys vastaan talous”

Epidemian hallinnan on lukemattomia kertoja esitetty olevan ristiriidassa muiden tavoitteiden, kuten talouden ja ihmisten mielenterveyden suojaamisen kanssa. Tämä pitääkin paikkansa silloin, kun kyseessä olisivat pitkään käytössä olevat raskaat keinot. Esimerkiksi ikuinen sulku todellakin tekisi suurta tuhoa muilla elämänalueilla. Onneksi pitkäaikainen sulku ei kuitenkaan ole ainoa käytettävissä oleva suojauskeino. 

Epidemian hillintää vaatineet rajoitukset ovat olleet joillekin ryhmille rajuja, aiheuttaen inhimillistä kärsimystä mm. tapahtuma-, ravintola- ja matkailualalle lomautusten muodossa. Ehkä siksi  monet rajoituksista kärsineet mustavalkoistavat tilannetta ja näkevät epidemian torjunnan kaikki muodot yksioikoisen haitallisina. Miksi terveys ja talous eivät ole vastakkaisia, vaan toisiinsa kietoutuneita (ks. myös tämä artikkeli vääristä dikotomioista).

Hallitsematon epidemia aiheuttaa akuutteja ja pitkäaikaisia terveysvaivoja taakaksi (kansan)taloudelle
Jos suuri joukko työssäkäyviä sairastuu, siitä seuraa vähintään suuri määrä pitkiä sairauslomia.. Yrittäjälle taas pitkä sairastelujakso voi tarkoittaa yritystoiminnan loppumista. Virustartunnan riski on suuri erityisesti matalapalkkaisissa tehtävissä, joissa etätyö ei monestikaan ole mahdollista. Merkittävä määrä työssäkäyvistä ihmisistä kuuluu erilaisiin riskiryhmiin.

Monet asiantuntijat ja esimerkiksi Ison-Britannian terveysministeri ovat huolissaan pitkäaikaisten koronapotilaiden kasvavasta määrästä ja varoittavat longcovid-hoitokustannuksista pitkälle tulevaan.

Huonossa epidemiatilanteessa kuluttaminen vähenee – rajoituksista huolimatta 

Kovat rajoitukset vaikeuttavat tai tekevät mahdottomaksi monenlaista liiketoimintaa. Esimerkiksi tapahtumien järjestämistä ja ravintoloiden aukioloaikoja on rajoitettu. Mutta: Rajoitukset poistamalla ei kuitenkaan ole mahdollista saada ihmisiä kunnolla liikkeelle ja elvyttää taloutta, ellei epidemia ole hallinnassa. Koomikko Iikka Kivi juuri totesi, kuinka keikkatilauksia perutaan aina, kun epidemiatilanne pahenee: “Rajoitusten poisto ei auta kulttuurialaa, jos epidemia samalla pahenee. Lippumyynti pysähtyy ja yksäreitä perutaan“. 

Tutkimus tukee Kiven havaintoa: Epidemian aikana taloustieteilijät havaitsivat, että omatoimisen liikkumisen rajoittamisen vuoksi epidemiatilanne voi vaikuttaa ihmisten kuluttamiseen huomattavasti rajoituksia enemmän. Tapahtumiin osallistumisen pitää olla turvallista – muuten ihmiset päättävät suojata itseään, läheisiään ja yhteisöä jäämällä kotiin. 

Suojaustoimista säästäminen on näennäistä – pahentuneen epidemian hoitaminen lopulta kallista

Terveys vai talous -keskusteluun liittyvät myös yksinkertaistetut laskennat eri suojaustoimien kustannuksista. Esimerkiksi testaukseen ja jäljitykseen kuluu paljon resursseja, jotka ovat pois muiden sairauksien hoidosta.  Näitä kustannuksia ei voi kuitenkaan verrata vain tilanteeseen, jossa niille ei ole tarvetta, vaan niiden käyttämättä jättämiseen. Jos jostakin toimesta luopuminen aiheuttaa vielä isommat kustannukset muualla, säästöä tai helpotusta ei tosiasiallisesti tapahdu. Esimerkiksi testauksesta ja jäljityksestä luopumisesta koituva “säästö” voi johtaakin lisääntyneeseen sairaalahoidon tarpeeseen, pitkiin sairauslomiin ja muihin sairastumisista syntyneisiin kustannuksiin, kuten pitkän koronan hoitoon.

Koronaviruksen leviämistä rajoittavat toimet turvaavat sekä julkisen että yksityisen sektorin taloutta. Jatkamalla maskin käyttöä, parantamalla ilmanvaihtoa ja muilla kevyillä suojaustoimilla voimme yhtä aikaa vähentää tartuntoja, pitää yhteiskuntaa avoimena ja säästää kustannuksissa.  Lähteitä ja lisälukemistoa:

Koronan yhteiskunnalliset vaikutukset -webinaarisarja: Koronaviruksen leviäminen sisäilmassa, Aku Karvinen, VTT
https://www.slideshare.net/THLfi/aku-karvinen-vtt-koronavirus-sisilmassa